Jostain sinä tulit.  Vihreiden havujen pehmeästä suojasta,asunnostasi joka on kaikkialla missä tuoksuvat hellät oksat käpertävät kainaloonsa Tuulettaren,Ilmattaren tyttären. Sinä tulit myös sen valkoisen enkelipilven sydänchakrasta. Sieltä missä Neitsyistä puhtaimman syke  vie tuulilaivoja  ikikierrollaan  halki Ajattomuuden.
Kuka sinä Matkaaja olet? Kasvojasi en näe ,en voi syleillä sinua. Jokainen hetki tunnen sinut matkaaja.Tuoksusi tuntuu naiselta mutta voimasi on miehen väkevyys.
Olitko sinä siellä taivaassa,valkopukuisten johtokunnassa kun minulle kuului lähetyskäsky minuksi? Sinäkö se olet joka pyyhkii kyyneleeni kun Kivijumalan julman  käden kylmä kaataa minut.Nostat ja  näytät tien. Tunnen Matkaaja  näkymättömän vartalosi suojan kun Hyvätär syleilee minua.

Rakkauden.