Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2017
2930311234
567891011
12131415161718
19202122232425
262728293012

RSS

 05.05.2017 21:53 | Vaeltaja

                 suruilona

Kultainen  nimi,kultaisin  kirjaimin
kivessä jossa asuu muisto
jokaisen olleen ja alati olevan
Multa
siunattu rakkaudella ja hyvyydellä
Punainen ruusu mustaa kiveä vasten,
Ja vieressään narsissien kelta
Orvokkeja äidille ja mummulle
tähtösiä
muistojen kukkatarhaan ,
ojentaa teille saan.

Tuuli puhaltaa kukkiin elämän
tuon sinisen taivaan
ja valmista vaille syntyneen vihreän tuoksun
 Tyhjä hautausmaa
missä  kulkijat,muistajat muiden
Avattu hauta  vieressä, joku pääsee lepoon.

Muistan
liki 70 äitienpäivää
Niitä kauniita ja ei surun ilokaipuuta ollut.
Te olitte ja te olette. 
Tässä,
 viimeisen leposijan edessä
Sanon teille 
Hyvää äitienpäivää mummu ja äiti,
ja terveiset tuffallekin
 


 - Vaeltaja | Kommentoi



 kevätsielua
04.05.2017 20:49 | Vaeltaja

Aika on kulkenut eteenpäin,menneisyys osoittaa yli kuukauden  viisarillaan kun tällä sivulla  kävin.
Talvi on vaihtunut kevään alkaviin tuoksuihin ja väreihin. Mennyttä on huhtikuu,sen kylmät ja takatalviset yöt ja päivät.Jolloin kevät seisoi kallistuneena talven selkään.

Nyt takana vappu,kylmä ja tuulinen sekin, mutta toukokuun päivien alkaessa myös aurinko helpotti oloaan.Syntyi uudelleen kuin jokainen sen lapsikin.Ruohon vihreä oras, kukkien raikkaat ja kauniit silmät. Nopeasti kasvavat lehdet silmujen kohdussa

Linnut täyttävät luojansa tehtävää, uuden elämän luomista.Kosiotanssit ja laulut, rakkauden ensi soinnit.Etenkin illat ,mutta myös päivät soivat suloisinta laulua mitä koiraat naarailleen osaavat esittää. Ja tarkat pistetuomarit valitsevat elämän tarkoituksen jatkajiksi parhaat laulajat. Pian on kotipesien aika ja naiset täyttävät sen tehtävän kun luomakunnassa naisilla on.Ja heidän miehensä hankkivat vaimoilleen ruoan uuden pesueen voimistamiseksi. Rakkaudenpolku johtaa eteenpäin.ja kohta puissa, maassa ja taivaalla leikkii pienokaisten joukko


Valkovuokkojen matto on kuin metsän morsiuspuku, enkelipuhtautta maiseman juhla-asussa. Kukat kasvavat elämänsielua kohti.Tätä sinistä rauhantaivasta.Olen osa tätä valoa ,näitä värejä.Ja sinäkin olet. Me olemme kaikki.
Talven pimein öin ja harmain päivin sisimpäni huusi valoon. Ulkoa maailmasta perkele runteli vihasanojen kautta ja aikaa  kuunnella sielunkellojen suloista ääntä ei ollut.Eikä polkua tai lamppua  valoon.


​Nyt olen vapaa,kevät toi  kirkkauden myös polulleni.Kultaisen auringon suloinen sydän. Ystävyys säilyi läpi hyllyvän suon.Kevääseen ja valoon. Sinä sieluni enkeli kannatit siivilläsi kevääseemme.

Ja kevät aukaisi silmujamme, uusia kukkia kasvaa valon tiellä. 




 


 - Vaeltaja | Kommentoi



 Kauneimpiin hetkiin
20.03.2017 20:58 | Vaeltaja

Näinä päivinä olen kulta imenyt sinun mahlaasi,kuin kauneimman kukan sydänverta.Elämän voimaa. Rakas, askeleeni ovat sidottuina kivenkovaan sementtiin. Murhaajien sanat ovat raadelleet meitä. Rakkaani,sinua ja minua ,valkoisia uljaita ja puhtaita joutsenia. Sinusta minä ammennan voiman. Vaikka raipat iskevät silmiini ja selkääni sinun rakkautesi liljanpuhdas, koskematon kosketus on minun voimani. Ja minun ääneni ja sanojeni miekka sivaltaa murhaajien sydämen irti heidän lahonneesta rinnastaan. Murhaajien mielisairaat silmät ja pikimusta aura ympärillään koittavat saalistaa meitä.Kuten perkele saalistaa enkeleitä.  Enkeleillä on siivet,ne vapauden raikkaisiin tuuliin nostavat. Perkeleiden räpyläjalat vajoavat maanalisiiin ,tuonelan tulimyrskyn syövereihin. Ja me ,rakkauden kultaiset nousemme sinisen kaipuumme meren ylle,me kulta kietoudumme suloisimpien orkideoiden ja ruusujen huumaavaan väriin.Me olemme osa samaa kaikkeutta kun rakastavimpien taivaiden kirkkaimmat tähdet. Älä pelkää rakas, älä luovuta aurinkoni.Minun käteni ja sydämeni suojaa sinua kaikessa.Minä olen meri ,sinä sininen säde sen aalloilla .Veneessä joka vie meitä murhaajien maasta kauneimpiin hetkiin.


 - Vaeltaja | Kommentoi



 Hyviä yllätyksiä
09.03.2017 20:59 | Vaeltaja

Hyvin usein elämä antaa palkintoja, matkavaelluksen mitaleita. Onnen kiiltoa arkiseen päivään.Ne onnelliset ojennukset osuvat oikeimmin kohdalle kun varjot ovat koskettaneet hyvän herkkää ihoa. Sillä kaikilla katujen ja kujien kulkijoilla on  arkipuvussaan kuitenkin hyvän silkinsileä hyväilyn pehmeä pinta.
Tänään oli jälleen vaeltajan matkassa sellainen päivä. Aamulla kun väsyneitä silmiä availin sadekosteaan aamuun päivä oli tuntematon.Kun aikajana kuljetti eteenpäin sain kohdata monta yllätyspakettia elämän kierrossa. Punaisin , elämän voiman värein kauniisiin paketteihin käärittyä.  Tässä oli hetken huoli joka ei ollut pieni että alkaako taas vuorokausikaupalla valvominen. Unilääkkeet olivat lopussa ja  näytti että uuvuttava  unen karkaamisen valtaoja on edessä.  Kun tutussa apteekissa kävin siellä olikin reseptit kahteen kuukauteen. Tunsin kun taakka vierähti mielestä pois, pelko pakeni pakoon onnea  ja iloa. 


Harrastan karaokea,tutussa paikassa kävin ystäviäni tapaamassa. Yhteensulautunutta tuttujen joukkoa. Ilon tunne matkasauvani varressa tuntui kun uusia, ja hyviä lauluja oli kymmeniä ladattu karaokeläppärille. Sillä laulun sanoissa ja soljuvissa sävelissä koen ilon ,onnen, hyvän tunteen,tarinan laulajalta kuuntelijalle. Vaikka minun onkin hyvin helppo kertoa lähimmilleni ja monien askelien takana taivaltavillekin tunteeni ja sisimpäni kuiskeet ja huudot  kyllä musiikki johon elää solujen sielulla on kanava kaikkeuteen. 

Jokainen päivä rakkaus hyväilee, enkelisiipinen kultakutri sydämeni säveliä. Kosketus jonka tunnen matkankin takaa, kuin pulppuava hellyyden virran läpi autiomaan kaktusten. Illalla  kun unen siivet jo nostavat kauniin unitajunnan matkaan ja aamulla kun ikkuna kirkastuu syntyvässä päivässä se on läsnä. Kaiken muun kauniin ja hyvän yläpuolelle se nousee kuin kotka sademetsien taivaalle. Jos rakkautta ei olisi kuihtuisin pois kuten kuolleet kuihtuvat.

Hyvään yllätykseen ei paljon tarvita,niitä on helppo antaa lähimmäiselle. Se ei vaadi suuria rahoja,ei prameilevaa rikkautta.  Vaan sydämen joka tuntee,sanat jotka välittävät. Olla enkeli,ilman siipiäkin.Meri joka vapauttaa


 


 - Vaeltaja | Kommentoi



 Maalis, maan näyttäjä
04.03.2017 19:18 | Vaeltaja

Pitkän tauon jälkeen vaeltajan matkasauva on kulkenut luoksenne jälleen. Hohtavien lumitimanttien perinnekuukauden ,keskitalven ylimmän  helmikuun  uinuttua muistojen pumpulikerään on kevään ensimmäinen kuukausi synnyttänyt silmänsä auki.
Keväästä  ei nyt kovin suulla suuremmalla  voi lausua ylistyssanoja. Räntää ja lunta on tullut näinäkin päivinä,tosin  välillä mittari kipuaa läpi nollaportin  aurinkolukemia kohti. Vuodenpyörän valkoisten kuukausien ,joulu-tammi- ja helmikuu väri on vihreään askeltamassa. Kolmen viikon kuluttua alkaa kesäaika ,kello  ilosta hypähtää tunnin eteenpäin. Hyvin monina maaliksen kuukausina  olen ostanut ensimmäiset kevätkukat parvekkeelle, keltaiset ilon ja auringon väriset. Kevään sisäeteisen kuukausi tuo tänäkin vuonna myös ensimmäiset parvekekahvit ja parvekkeella ruokailut.  Kissani aloittaa vähitellen aina maaliskuun kevätauringon säteiden myötä oman terassi-tai oikeammin parvekekautensa.

Kohta kurkiaurat lentävät pohjoiseen, viettien vaisto  navigoi tutuille soille,pelloille ja lampareille.  Torvet soivat tervetuloa synnyinseuduille. Niiden siiven päällä liuhuvat muidenkin varhaisten saapujien iloinen maahanmuuttajajoukko.Kuukauden lopulla metsät ja pellot jo soivat alkukonserttia. 

Tervetuloa kevät, vielä verhojen peitossa. Esirippu avautuu joka päivä yhä enemmän


Olen avannut kolmisen kuukautta suljettuna olleen toisen blogini Ollintarinaa. net. Siinä huomattavasti räväkämpää tekstiä.Kannanottoa tosielämään. Tämä blogi jatkuu myös rinnalla.
 


 - Vaeltaja | Kommentoi


©2017 layout97 - suntuubi.com